Kesäloman viimeinen viikonloppu.
Lähdin siskon kanssa kaupungille. Söin Hesessä purilaisen. Meinasin tehdä kosmetiikkaostoksia, mutta päätinkin käyttää viimeiset roposeni paremmin:
Ostin miehelleni kukkia. Hain kaupasta patongin, sinihomejuustoa, persiljaruukun ja etanoita. Kipaisin vielä noutamassa pikkupullon punkkua.
Kävelykadulla pitkässä hameessani, kukkakimppu kädessä ja patonki laukusta törröttäen tunsin hetken ajan olevani ihan vähän Pariisissa.
Kun vatsakipua ja yliväsymystä itkevä lapsi saatiin vihdoin nukkumaan, heitimme kattilaan reilusti valkosipulia, persiljaa, timjamia, öljyä, lorauksen viiniä ja huuhdellut etanat. Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen etanat pannuihin, päälle nokareet aurajuustoa ja uuniin grillivastukselle kymmeneksi minuutiksi, kymmes juuston pinta oli kauniin paistunutta.
Katoimme pitkästä aikaa iltapalan parvekkeelle. Kuu oli suuri ja
hohtavan kaunis. Muutama pääsky jaksoi vielä ilahduttaa meitä
lennollaan. Etanat olivat täydellisiä, ja niistä jäi ihanasti dipattavaa rasvaa patongille. Punaviini oli sopivan pehmeää ja lämpöistä. Ihmeteltiin sitä, kuinka yli kaksi vuotta on vierähtänyt tätä maisemaa ihastellen, tässä kodissa. Fiilisteltiin kaikkea tulevaa.
Tässä on yksi elämä.
Meidän, ehjä ja elettävä.
Me teimme tästä kodin onnellisille lopuille.
